Suomen Tuotantoeläinlääkäriyhdistys ry vastustaa poikimahalvauksen diagnosoinnin sekä suonensisäistä hoitoa vaativan sairauden hoidon siirtämistä eläinlääkäreiltä tuottajille. Tuotantoeläinlääkäriyhdistys toivoo, että sairauksista koituvia kustannuksia hallittaisiin ensisijaisesti ehkäisevin toimenpitein ja vaatii Maa- ja Metsätalousminiesteriötä selvittämään, ovatko ympärivuorokautiset eläinlääkäripalvelut tuottajien saatavilla riittävällä tasolla.
Suomen Tuotantoeläinlääkäriyhdistys ry katsoo, että hallituksen kehysriihessä tekemä päätös aloittaa pilottihanke tuottajan tekemän kalsiuminfuusion mahdollistamiseksi poikimahalvauksen hoidossa voi vaarantaa eläinten hyvinvoinnin viivästyttämällä vakavasti sairaan eläimen oikeanlaisen hoidon saamista. Laki eläinten lääkitsemisestä (387/2014) säätelee eläimille annettavien lääkkeiden käyttöä. Lääkkeiden käytön tulee edistää eläimen terveyttä ja hyvinvointia eikä lääkkeen antamisesta saa aiheutua eläimelle tarpeetonta haittaa, kipua tai tuskaa. Lainsäädäntö kieltää tällä hetkellä yksiselitteisesti ja perustellusti suonensisäisen kalsiuminfuusion tekemisen tuottajan toimesta. Lainsäädännön muutoksen tulee perustua todelliseen ja todennettuun tarpeeseen, eikä yksittäisten tilojen ongelman hoitamiseen.
Poikimahalvauksen diagnostiikka ja onnistunut hoito on tärkeää
Makaavalla vastapoikineella lehmällä ei ole aina kalsiumin puutteen seurauksena ilmenevä poikimahalvaus. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (17/2014) mukaan eläinlääkäri ei saa luovuttaa lääkkeitä varalle tapauksiin, joissa eläin tarvitsee akuutisti eläinlääkärin apua tai lääkitystarpeen arviointi edellyttää eläinlääkärin tekemää tutkimusta (liite IV, luku 2, kohta 7). Moni muukin sairaus voi aiheuttaa lehmälle poikimahalvaukselle tyypillisiä oireita tai lehmällä voi olla samanaikaisesti jokin muukin sairaus. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi lonkan tai reisiluun murtumat, lihasrevähdykset, vakavat utaretulehdukset ja verenvuodot.
On oleellisen tärkeää, että eläinlääkäri tekee sairastuneelle eläimelle huolellisen kliinisen yleistutkimuksen ja ottaa tarvittaessa esimerkiksi verinäytteet diagnoosin varmistamiseksi. Suomessa itsestään kuolleille tai lopetetuille naudoille tehdyissä ruumiinavauksissa kuolinsyy oli vain noin 43 % tapauksista karjanomistajan arvioiman kuolinsyyn mukainen (Hagner ym. 2023). Kalsiumin säätelyjärjestelmä elimistössä on monimutkainen kokonaisuus, jonka ymmärtäminen vaatii eläinlääketieteellistä osaamista eikä kalkkipullojen määrän lisäämistä hoitovasteen parantamisen toivossa. Suonensisäisen kalsiumliuoksen antaminen lehmälle, jolla ei ole kalsiumin puutetta, kiihdyttää kalsiumin poistumista verenkierrosta ja altistaa poikimahalvaukselle, jota ei olisi tullut ilman liian aikaista suonensisäistä hoitoa. Lisäksi kalsiumin yliannostelussa tai liian nopeassa annostelussa on riski rytmihäiriöille, sydänpysähdykseen sekä verenpaineen heikkenemiseen, jotka voivat johtaa eläimen kuolemaan. Yliannostelu ei myöskään paranna hoitovastetta.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 17/14 mukaan eläinlääkäri ei saa luovuttaa tuottajalle kuin lihaksensisäisesti tai nahanalaisesti annettavia injektiovalmisteita (Liite 3, luku 2 kohta 3). Tuottajan kouluttaminen kalsiuminfuusion antamiseen suonensisäisesti vie resursseja ja vaatii standardoidun kouluttajatahon. Terveitä eläimiä ei saa pistää neulalla suoneen harjoittelun vuoksi ilman eläinkoelupaa, joka on maksullinen ja lainsäädännöllisiltä vaatimuksiltaan hyvin tarkka. Vaikka eläinlääketieteen ammattilaisen suorittama kalsiuminfuusion antaminen saattaa näyttää maallikon silmään helpolta ja nopealta toimenpiteeltä, sen taustalla on yleensä useita kymmeniä toistoja, rutiinia. Tuottajalle ei hyvin todennäköisesti vastaavanlaista rutiinia pääse muodostumaan. Kalsiuminfuusio voi herkästi päätyä nahan alle, josta se ei kalsiumvajeisella eläimellä edes imeydy kunnolla. Lisäksi suonensisäisesti annosteltavat kalsiumvalmisteet ovat hyvin kudosärsyttäviä ja aiheuttavat nahan alle päädyttyään tarpeetonta kipua ja kärsimystä sekä voivat aiheuttaa kudosreaktion, joka hankaloittaa seuraavalla hoitokerralla suoniyhteyden saamista.
Poikimahalvauksen esiintyvyys, ehkäisy ja seuraukset
Tuotosseurantaan kuuluvista lehmistä vain 3,97 %:lla on hoidettu poikimahalvausta vuonna 2025 (ProAgria 2026). Määrä on hyvin pieni. Suomessa suuremmillakin tiloilla on täysin mahdollista, että huolellisen ehkäisyn ansiosta poikimahalvausta ei tarvitse hoitaa vuoden aikana kertaakaan. Varalle luovutettujen lääkkeiden käytöstä määrätään, että niitä saa luovuttaa vain tavanomaisesti tilalla todettujen sairauksien hoitoon (MMMa 17/2014 Liite IV, luku 2, kohta 1). Poikimahalvausta ei tule missään nimessä pitää tällaisena tilalla tavanomaisesti esiintyvänä sairautena. Tuotantoeläinlääkäriyhdistys haluaa muistuttaa, että MTK:n tekemä suppea kyselytutkimus tuottajille ei kerro todennetusta ongelmasta hoidonsaannin viivästymisessä. Ongelman todellinen laajuus tulisi selvittää faktoihin perustuen ja kattavalla tutkimuksella.
Mikäli halvauksia esiintyy tilalla paljon, on kyseessä vakava eläinten hyvinvointiongelma, jolloin asia tulee ehdottomasti selvittää ja hoitaa kuntoon ehkäisevin keinoin. Poikimahalvausta ehkäistään mm. ruokinnan suunnittelulla ja käyttämällä lehmille suun kautta annettavia laadukkaita kalsiumvalmisteita, jotka ovat jo nyt helposti kaikkien tuottajien saatavilla ja käytössä. Tuotantoeläinlääkäriyhdistys ehdottaa ongelmatiloille tarvittaessa moniammatillisen työryhmän (eläinlääkärit, ruokintaneuvojat, tuottajat, työntekijät) perustamista poikimahalvausten ongelmaselvitykseen ja eläinten hyvinvoinnin tilakohtaiseen parantamiseen.
Poikimahalvauksen kokonaiskustannukset olisivat parhaiten vältettävissä kehittämällä tuottajien ammattitaitoa poikimahalvausten ehkäisyssä (Bruneh ym. 2020). Eläinlääkärin antaman suonensisäisen kalsiumhoidon kustannukset ovat hyvin pieni osa poikimahalvauksen kokonaiskustannuksista. Suurimmat poikimahalvauksen kustannukset muodostuvat kalsiumin puutteen ja poikimahalvauksen aiheuttamista seurannaisvaikutuksista, kuten maidontuotannon pienenemisestä, juoksutusmahan sairauksista, kohtu- ja utaretulehduksista, ketoosista sekä hedelmällisyysongelmista.
Ehdotetut keinot ongelman ratkaisemiseksi
Pilottihankkeen sijaan resursseja olisi järkevämpää sijoittaa johonkin todelliseen maanlaajuiseen tuottajien ongelmaan, kuten esimerkiksi tuottajien jatkuvasti lisääntyvien tuotantokustannusten pienentämiseen ja taloudellisen kannattavuuden parantamiseen. Lääkelain muuttaminen ei toisi tuottajille pelkkää säästöä. Tuottajan hallinnollinen ja kirjanpidollinen taakka kasvaa merkittävästi hoitojen todentamiseksi. Tämä vie aikaa ja resursseja niin tuottajalta kuin eläinlääkäriltäkin. Tulevaisuudessa uudistuksen myötä tarvittaisiin merkittävästi lisää resursseja lääkitysten valvontaan Ruokavirastoon, koska lääkeluovutuslakia on jo nykyisellään valvottu aivan liian vähän liian vähäisten ja jatkuvasti supistuvien resurssien vuoksi.
Tuotantoeläinlääkäriyhdistys haluaa esittää Maa- ja metsätalousministeriölle huolensa mm. MTK:n kyselytutkimuksen perusteella havaituista paikallisista ongelmista koskien kunnaneläinlääkäripalvelujen saatavuutta. Kansanedustaja, maatalousyrittäjä Antti Kangas toteaa asiaa koskevassa toimenpidealoitteessaan, että useat tuottajat ovat raportoineet jopa yli kymmenen tunnin aikoja eläinlääkärin saapumiselle PohjoisSuomessa. Ruokaviraston Eläinlääkintähuollon valtakunnallisen ohjelman (EHO) 2026–2028 mukaan kiireellinen eläinlääkäriapu tulisi järjestää niin, että apua on saatavissa kolmen tunnin sisällä tilauksesta 90 %:ssa tapauksista. Tuotantoeläinlääkäriyhdistyksen näkemys on, että suurimmassa osassa tapauksista tämä tavoite toteutuu ja monissa tapauksissa poikimahalvausta päästään hoitamaan parin tunnin sisällä puhelinsoitosta päivystävälle eläinlääkärille. Tuotantoeläinlääkäriyhdistys vaatii, että Maa- ja metsätalousministeriön tulee selvittää perusteellisesti lakisääteisen kiireellisen eläinlääkäriavun järjestämisvelvoitteen toteutuminen kunnissa, joissa eläinten hyvinvointi vaarantuu puutteellisen työvoiman ja resurssien takia.
Kunnaneläinlääkäripalvelut tulee järjestää niin, että kiireellisissä sairastapauksissa apua on saatavilla riittävän nopeasti. Praktiikkaa tekevien eläinlääkäreiden työnkuvan tulee olla mielekästä ja työn kuormittavuuden tulee olla sopiva, jotta eläinlääkäreillä riittää halukkuutta tehdä töitä, myös syrjäseuduilla. Poikimahalvausten lisäksi on myös monia muita välitöntä eläinlääkärin apua vaativia vakavia sairauksia, kuten kohdun esiinluiskahdukset, synnytysvaikeudet, tapaturmat sekä joukkosairastumiset, joita esiintyy myös muillakin eläinlajeilla kuin naudalla. Mikäli eläinten hoitoa siirretään yhä enenevissä määrin tuottajille, on suuri riski sille, että kunnaneläinlääkäripraktiikan mielekkyys vähenee ja päivystysalueet kasvavat eläinlääkäripalvelut ovat yhä huonommin tuottajien saatavilla.
Kirjallisuutta
Bzuneh E, Alemneh T, Getabalew M (2020). Milk Fever (Parturient Paresis) and Its Economic Impact in Dairy Cattle Production. J Vet Med Res 7(3): 1191.
Hagner KA, Nordgren HS, Aaltonen K, Sarjokari K, Rautala H, Sironen T, Sukura A, Rajala-Schultz PJ. (2023). Necropsy-based study on dairy cow mortality-Underlying causes death. J Dairy Sci. 2023 Apr;106(4):2846-2856 https://doi.org/10.3168/jds.2022-22466
Laki eläinten lääkitsemisestä (387/2014).
Maa- ja metsätalousministeriön asetus lääkkeiden käytöstä ja luovutuksesta eläinlääkinnässä (17/2014).
ProAgria (2026). Maidontuotannon tulosseminaari. https://www.proagria.fi/ajankohtaista/maidontuotannon-tulosseminaari-2026
Ruokavirasto (2026). Eläinlääkintähuollon valtakunnallinen suunnitelma (EHO) 20262028. https://www.ruokavirasto.fi/teemat/valvonta/elintarvikeketjunvalvonta/suunnitelmat-ja-ohjelmat/sektorikohtaiset-valvontaohjelmat/
Kannanotto kokonaisuudessaan pdf:nä: Teyn kannanotto poikimahalvausten hoidosta